Nähtävyydet

Suomen kalliomaalaukset liittyvät kivikautiseen pyyntikulttuuriin. Osa maalauksista on ajoitettu vuosien 3500 eKr. ja 500 jKr. väliseen aikaan. Kalliomaalaukset sijaitsevat tavallisesti veden äärellä kalliossa, joka on usein sisäänpäin kaartuva.

Maalaukset on tehty punamullalla ja kooltaan ne ovat useimmiten pieniä. Maalausten säilymistä nykypäivään on edistänyt sisäänpäin kaartuvan kallion suojaava vaikutus ja kuvan päälle vähitellen muodostunut piioksidikerros, joka on estänyt rapauttavan kasvillisuuden leviämisen kuvan päälle.

Ihmiset, jotka maalasivat kuvat kallioon, elivät pyyntikulttuurissa. Luonnon ehdoilla eläminen, ympäristön tuntemus ja muutosten ennakointi oli välttämätöntä. Metsästäjät elivät pienissä ryhmissä, joiden menestyksestä elossa pysyminen riippui. Jokapäiväiseen elämään liittyvät tapahtumat ja mielikuvat hallitsivat ajatusmaailmaa. Nämä hahmottuivat kuviksi kallioon: omaksuttua tietoa haluttiin siirtää tiedoksi tuleville sukupolville. Maalausten sisällön lukemiseen ei kielitaitomme riitä, eikä meillä ole keinoa havainnoida tarkasti muinaisten esi-isiemme ajatusmaailmaa. Siksi kuvien tarkoituksen tulkintakin jää teoria-asteelle.

Luumäeltä kalliomaalauksia on löydetty kymmenen, eli enemmän kuin minkään muun kunnan alueelta. Tämä heijastaa paikkakunnan laajaa kivikautista asutusta, josta on saatu viime vuosina runsaasti tietoja arkeologian harrastajien uraauurtavan toiminnan ansiosta. Parhaiten tutustut kalliomaalausten kuvamaailmaan ja pitäjän esihistoriaan linnoitus- ja kotiseutumuseossa, jonne on koottu aiheesta näyttely. Kalliomaalaukset luonnossa ovat hankalakulkuisissa paikoissa ja usein vaikeasti hahmotettavissa, ellei aiempaa kokemusta ole.

• Paikka maastokartalla/The place on a terrain map
• Google maps ajo-ohjeet/Google maps driving directions

In English below.

Kirkonmäki hallitsee ympäröivää peltomaisemaa. Pohjoisesta VT6:n suunnasta lähestyttäessä havaitsee ensin hautausmaat mäen rinteessä. Neljän tien risteyksessä on seurakuntatalo ja hieman sivummalla kellotapuli pienen aukion laidalla puinen ristikirkko. Tällä paikalla syntyivät sekä Luumäen seurakunta ja Luumäen pitäjä vuonna 1642, kun Luumäki erosi Lappeen seurakunnasta.  Nimi Luumäki viittaa pakanalliseen uhripaikkaan. Tarinat kertovat, että nykyiseltä kirkonmäeltä on löydetty karhun luita ja paikka on ollut tärkeä jo aiemmille sukupolville.

 Ensimmäinen kirkko rakennettiin jo kappeliseurakunnan aikana viimeistään 1500-luvun puolivälissä. Seuraava kirkko, Pyhän Marian kirkko, rakennettiin tien toiselle puolelle vuonna 1731 ja samalla hautausmaa siirrettiin sen ympärille. Aiempi hautausmaa unhoittui. Kirkko ja myöhemmin rakennettu kellotapuli tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1839. Nykyinen empiretyylinen kirkko valmistui vuonna 1845 C.L. Engelin suunnittelemien mukaan. Kirkko on sisäkulmiltaan viistetty ristikirkko, jonka keskeltä kohoaa suuri kupoli. Istuinpaikkoja siellä on noin tuhat. Vuonna 1913 kirkko peruskorjattiin arkkitehti Ilmari Launiksen suunnitelmien mukaan. Nykyinen alttaritaulu ”Jeesus ristillä” on Martta Helmisen vuonna 1929 maalaama. Aiempi peltinen krusifiksi on nähtävillä Linnoitus- ja kotiseutumuseossa Taavetissa.

 Kirkonmäen rakennuksiin kuuluvat kellotapuli vuodelta 1876 ja seurakuntatalo 1920-luvulta. Hautausmaan laidalla oleva paarihuone on tehty kirkon kattopaanuista. Lisäksi kirkonmäen kokonaisuuteen ovat kuuluneet aiemmin pappilat ja kaksi pitäjäntupaa. Kirkonmäellä on kaksi hautausmaata, Kirkon hautausmaa kirkkoa vastapäätä ja Saksalan hautausmaa tien toisella puolella. Saksalan hautausmaa otettiin uudelleen käyttöön 1920-luvulla. Kirkonmäellä sijaitsevat hautausmaat kävivät ajan myötä ahtaiksi ja jo vuonna 1890 valmistui Kankaan hautausmaa kuntaa halkovan päätien laitaan Salpausselän harjulle. Hautausmailla on useita muistomerkkejä. Merkittävimmät muistomerkit kirkonmäellä ovat sankarihautausmaa, P.E. Svinhufvudin hautamuistomerkki ja vapaussodan muistomerkki. Tänne on haudattu myös muita pitäjän merkkihenkilöitä.

Vähin erin kunnalliset toiminnot sijoittuvat Taavettiin 1900-luvun alussa ja seurakunta seurasi perässä. Taavetin hautausmaa ja kappeli vihittiin käyttöön 1950-luvulla, nykyinen seurakuntakeskus rakennettiin 1970-luvulla. 

Tie Luumäen kirkonmäelle lähtee VT:6 liittymästä Rantsilanmäeltä etelään. Kirkonmäelle on matkaa noin 2,5 km. Kirkonmäellä on hyvä hetki huokaista hieman, istua hetkeksi ja päästää mielikuvitus valloilleen, mitä kaikkea tällä mäellä onkaan tapahtunut vuosisatojen aikana.

Luumäki church and church hill

The church hill dominates the surrounding field landscape. Approaching from the north on Highway 6, you will first notice the cemeteries on the hillside. At the intersection of the four roads is the parish house and on the slightly side bell tower and on the edge of a small square a wooden cruciform church. Both the Luumäki parish and the rural municipality of Luumäki were born in this place in 1642, when Luumäki resigned from the Lappee parish. The name Luumäki (direct translation: bone hill) refers to a pagan place of sacrifice. The stories tell that bear bones have been found on the present church hill and the place has been important to previous generations.  

The first church was built during the chapel congregation as early as the middle of the 16th century. The next church, St. Mary's Church, was built across the road in 1731 and at the same time the cemetery was moved around it. The former cemetery was forgotten. The church and the belfry later built were destroyed in a fire in 1839. The present church, designed in the Empire style by C. L. Engel, was completed in 1845. The shape of the church is a cross with inclined inner corners and a large dome in the middle. There are about a thousand seats in the church. In 1913, the church was renovated according to the plans of architect Ilmari Launis. The current altarpiece “Jesus on the Cross” was painted by Martta Helminen in 1929. The former tin crucifix can be seen in the Fortress and Homeland Museum in Taavetti. 

The buildings on the church hill also include a belfry built in 1876 and a parish hall built in the 1920s. The stretcher room on the edge of the cemetery is made of church shingles. The church hill has two cemeteries, the Church Cemetery opposite the church and the Saksala Cemetery across the road. The Saksala cemetery was reopened in the 1920s. The cemeteries on the church hill became cramped over time, and already in 1890 the Kangas cemetery was completed. There are several monuments in the cemeteries. The most significant monuments on the church hill are the Heroes' Cemetery, P.E. Svinhufvud’s cenotaph and War of Independence Memorial. Other prominent figures of the parish have also been buried there. 

Gradually, municipal functions took place in Taavetti in the early 20th century, and the congregation followed. The cemetery of Taavetti and the chapel were consecrated in the 1950s, the current parish center was built in the 1970s. 

The road to Luumäki church hill starts at the junction of Highway 6 south of Rantsilanmäki. The distance to the Luumäki church hill from there is about 2.5 km. The Luumäki church hill is an excellent place for enjoying the beautiful historical setting, and for enjoying the calm and restful atmosphere. 

Suomen itärajaa myötäilee linnoiteketju Salpalinja, joka rakennettiin vuosien 1940-41 ja 1944 aikana. Puolustuslinjan tarkoituksena oli suojella Suomea sen vihollisen, silloisen Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Salpalinjan rakenteita on Suomelahdelta Lappeen asti. Vahvimmin linnoitettiin Suomenlahden ja Luumäen Kivijärven välinen osuus, siitä ylöspäin linnoitettiin vesistöjen kannakset ja tärkeimmät tieyhteydet. Rauha solmittiin ennen kuin taistelut ehtivät Salpalinjalle asti ja siksi linnoitteet ovat säilyneet tähän päivään asti. Salpalinja on nyt muistomerkki viime sodista ja se on verrattavissa muihin eurooppalaisiin II maailmansodan linnoitteisiin.

Salpalinja on yhdistelmä erilaisia yksittäisiä kanta- ja kenttälinnoitteita. Linnoitteiden sijoittelussa hyödynnettiin maaston muotoja ja vesistöjä, lisäksi rakenteet naamioitiin. Paikoitellen Salpalinjaan lisättiin syvyyttä ja varmuutta rakentamalla linnoitteita useampaan portaaseen. Kaikkiaan puolustuslinjalle rakennettiin yli 700 teräsbetonikorsua, 25 luolaa, yli 3000 puista kenttälinnoitetta, noin 350 kilometriä taistelu- ja yhdyshautaa, 225 km panssarikiviestettä ja 130 km kaivantoestettä.  Puolustuslinjaa täydennettiin puusta, kivestä ja maasta rakennetuilla kenttälinnoitteilla, tykkiasemilla ja luolilla. Salpalinja oli ja on edelleen Suomen suurin työmaa, sitä oli enimmillään rakentamassa 35 000 siviiliä, joita muonittamassa oli 2000 lottaa. Rakennusmiesten lisäksi työmailla työskenteli tuhansia linnoitusjoukkojen sotilaita.  

Luumäki on yksi vahvimmin linnoitetuista paikkakunnista. Linnoitustyöt aloitettiin täällä jo ylimääräisten harjoitusten ja talvisodan aikana loppuvuodesta 1939. Tällöin linnoitteita rakennettiin Luumäen linjan nimellä Kivijärvestä etelään ulottuvalle alueelle sekä Väliväylän suuntaisesti. Nämä linnoitteet ovat osin jääneet Salpalinjan alle. Pääosa Salpalinjasta kuuluu täällä vahvasti linnoitettuun Suomenlahden ja Kivijärven väliseen osuuteen. Salpalinjan rakenteita löytyy myös Kivijärven saarista. Myös Taavetin taajaman länsipuolella kulkeva Hamina-Taavetti -linja on osa viime sotien aikana rakennettua linnoitekokonaisuutta. Tämä linja jäi kuitenkin keskeneräiseksi ja muun muassa  kiviesteitä kuljetettiin jatkosodan aikana tältä linjalta Karjalan kannakselle.

Salpalinjaan voi tutustua Luumäellä omatoimisesti ja opastetusti.

Itsenäisyydentien varrella oleviin Salpalinjakohteisiin voi tutustua omatoimisesti tai opastetusti, ks. Salpa-asema ja Kivijärven pato. Lusikkovuoren luola on avoinna vain tilauksesta.

Tietoja yksittäisten kohteiden avoinnaolosta ja opastuksista löytyy kohdesivujen alta. Laajemmin Luumäen ja lähikuntien kohteisiin opastuksia tarjoavat Salpalinjan Oppaat ry, tiedustelut salpalinjan.oppaat@gmail.com. 

Salpa-asema

• Paikka maastokartalla/The place on a terrain map
• Google maps ajo-ohjeet/Google maps driving directions

In English below.

Suomen itärajaa myötäilee linnoiteketju Salpalinja, joka rakennettiin vuosien 1940–41 ja -44 aikana. Puolustuslinjan tarkoituksena oli suojella Suomea vihollisen, silloisen Neuvostoliiton, hyökkäystä vastaan. Salpalinjan rakenteita on Suomenlahdelta Lappiin asti. Vahvimmin linnoitettiin Suomenlahden ja Luumäen Kivijärven välinen osuus, siitä ylöspäin linnoitettiin vesistöjen kannakset ja tärkeimmät tieyhteydet. Rauha solmittiin ennen kuin taistelut ehtivät Salpalinjalle asti ja siksi linnoitteet ovat säilyneet tähän päivään asti. Nyt Salpalinja on meille muistomerkki viime sodista ja se on verrattavissa muihin eurooppalaisiin II maailman sodan linnoitteisiin. Luumäki on yksi vahvimmin linnoitettuja paikkakuntia.

 Erityisen vahvasti linnoitettiin Kivijärven eteläpuolista aluetta, jonka kautta kulkevat maantie ja rautatie lännestä itään.  Salpa-aseman kohdalla kulkevan pääaseman lisäksi on Toikkalan etuasema sekä takana ns. Askolan asema. Kaikkiaan pääaseman tuntumassa linnoitteita on noin kolmen kilometrin matkalla. Kauempana lännessä ovat tukena vielä Pappilan linja ja Hamina-Taavetti-linja.

Salpa-aseman korsut sijaitsevat hiekkapohjaisessa kangasmaastossa Salpausselän harjulla aivan Itsenäisyydentien varrella. Kivijärven ja Suur-Urpalanjärven välisellä alueella on kaikkiaan 33 linnoituslaitetta, joista Salpa-aseman esittelykohteessa on useampaa eri tyyppiä. Alueella sijaitsevat panssaritorjuntatykin ja konekiväärin yhdistelmäkorsu, konekiväärikorsu, konekiväärikupupesäke sekä majoituskorsu. Konekiväärikorsun edessä on lisäksi panssarivaunun tornista tehty teräspesäke. Alueella on lisäksi panssariestekiviä sekä kaivantoesteitä. Puolustuslinjan torjuntasuunta on itään Lappeenrannan ja Kouvolan välisen maantien suuntaan.

Salpa-asemaan on helppo tutustua. Siellä löytyvät polut, opasteet ja opastustaulut. Pysäköinti onnistuu läheisellä levähdysalueella. Korsut ovat avoinna kesäisin ja tilauksesta. Alueeseen voi tutustua omatoimisesti tai opastetusti.

Salpa-asema on maanomistajan ylläpitämä kohde. Alueen korsujen avoinnaolosta ja opastuksista voi tiedustella joko Heli (puh. 0400 752 807) tai Kari (040 824 0335) Huotarilta tai sähköpostilla huotari.kari-heli(at)pp.inet.fi.

Opastuksista voi kysyä lisätietoa myös Salpalinjan Oppaat ry:ltä, tiedustelut salpalinjan.oppaat(at)gmail.com.

Salpa-asema

Salpa Line is a defence line built between 1940 and 1944 on the eastern border of Finland. The purpose of the line of defense was to protect Finland against the attack of the enemy, which was the Soviet Union at the time. The structures of the Salpa Line extend from the Gulf of Finland to Lapland. The fortification was the strongest between the Gulf of Finland and Lake Kivijärvi. North of Lake Kivijärvi, only isthmuses and main roads were fortified. However, peace was made before the armies reached the Salpa Line, leaving the fortifications intact. Nowadays the Salpa Line is a monument to the most recent wars and is comparable to other European fortifications built during the Second World War. Luumäki is one of the strongest fortified places. 

The area south of Lake Kivijärvi, through which roads and railways run from west to east, was fortified particularly strongly. In addition to the main position at Salpa-asema, there is Toikkala's front position and the so-called Askola's position. In total, there are fortifications within a radius of about three kilometers near the main position. Further west, the Pappila line and the Hamina-Taavetti line also support it. 

The dugouts of the Salpa asema are located on a sand-based terrain on the ridge of Salpausselkä, right along Itsenäisyydentie road. There are a total of 33 fortification devices in the area between Kivijärvi and Suur-Urpalanjärvi, of which there are several different types at the Salpa-asema demonstration site. In the area there is a combined dugout of an anti-tank cannon and a machine gun, a machine gun dugout, a machine gun nest and an accommodation dugout. In addition, there is a steel nest made from the armored car tower in front of the machine gun dugout. There are also armored barriers and excavation barriers in the area. The direction of the defense line is to the east in the direction of the road between Lappeenranta and Kouvola.  

The Salpa Line is easy to explore. There are paths, signposts and information boards to help you explore the area. Parking is possible at a nearby rest stop. The dugouts are open during the summer and by appointment. You can explore the area on your own or with a guide. 

Salpa-asema is maintained by the landowner. You can inquire about the opening and guidance of the dugouts in the area from either Heli (tel. 0400 752 807) or Kari (tel. 040 824 0335) Huotari or by e-mail huotari.kari-heli(at)pp.inet.fi. 

You can also ask for more information about the guides from Salpalinjan Oppaat ry, inquiries at salpalinjan.oppaat(at)gmail.com. 

Kivijärven pato

• Paikka maastokartalla/The place on a terrain map
• Google maps ajo-ohjeet/Google maps driving directions

In English below.

Kivijärven pato on osa viime sotien aikana rakennettua puolustuslinjaa eli Salpalinjaa. Vaikka puolustuslinjan rakentamisessa hyödynnettiin hyvin vesistöjä esteinä, varsinaiset patoamiset ja tulvitusalueet olivat harvinaisia. Niiden tarkoituksena oli parantaa vesistön estearvoa ja laajentaa panssareille sopimattomia kulkuväyliä. Talvella virtaamien ylläpito vesistöissä olisi heikent änyt jään kantavuutta.

Salpalinjalle tulvitusalueita rakennettiin kolme, joista Luumäellä oleva on laajin. Se käsittää alueen Kivijärvestä -Suur-Urpalanjärven eteläpuolelle.  Suunnitelma perustui järvien 15 metrin korkeuseroon, Salpausselän harjun läpi rakennettavaan viemäriin sekä viiteen alapuoliseen säännöstelypatoon. Koska Suur-Urpalanjärvellä on kaksi laskuojaa ja yksi tulo-oja, pystyttiin tulvitusalueita rakentamaan padotuksilla kolmeen eri suuntaan järvestä. Vesiesteiden kokonaispituus olisi ollut enimmillään noin 8 km ja se olisi muodostanut huomattavan vesiesteen.

Kivijärven pato on tulvitusjärjestelmän ylin osa, jossa kolmella settipadolla voitiin säädellä alapuoliselle alueelle laskettavan veden pinnan määrää. Käytettävien settien eli betonipalkkien määrää säätämällä voitiin lisätä tai vähentää veden juoksutusta padossa. Harjun läpi ja tien alitse rakennettiin viemäri, joka koostui suunnitelmien mukaan kolmesta halkaisijaltaan noin metrisestä betoniputkesta. Laaja tulvitusalue olisi saavuttu laskemalla vettä seitsemän vuorokauden ajan. Tällöin Suur-Urpalanjärven pinta olisi noussut noin puoli metriä. Kivijärven pinta olisi laskenut vastaavasti muutamia kymmeniä senttejä.

Ensimmäistä kertaa Kivijärven veden käyttämistä eteläpuolisen alueen tulvituksessa ehdotettiin käytettäväksi jo ylimääräisten harjoitusten aikana. Varsinaisen tulvitusjärjestelmän rakentaminen tapahtui väirauhan aikana ja patoa käytettiin kesällä 1944.

Kivijärven pintaa laskettiin 1960-luvulla ja pato on nykyään kuivalla maalla järven ja tien välisellä alueella.

Kivijärven pato sijaitsee Itsenäisyydentien ja Kivijärven välisessä alueella kapealla maa-alueella. Padon kohdalla ei ole pysäköintiä vaan sinne pääsee helpoiten kävellen joko Kahvi-Pakarin tai Hotelli Salpan suunnalta. 

Kivijärvi dam 

Kivijärvi dam is part of Salpa line. Although waters were well utilized as barriers in the construction of the line of defense, actual dams and floodplains were rare. They were intended to improve the barrier value of the body of water and to widen access routes unsuitable for armor. In winter, maintaining flows in water bodies would have reduced ice bearing capacity. 

Three floodplains were built on the Salpa line, the largest of which is in Luumäki. It covers the area from Lake Kivijärvi to the south of Lake Suur-Urpalanjärvi. The plan was based on a 15-meter elevation difference of the lakes, a sewer to be built through the Salpausselkä ridge, and five regulatory dams below. As Lake Suur-Urpalanjärvi has two gutters and one inlet ditch, it was possible to build floodplains with dams in three different directions from the lake. The total length of the water barriers would have been a maximum of about 8 kilometers and would have formed a significant water barrier. 

The Kivijärvi dam is the upper part of the flooding system, where the amount of water level discharged into the area below could be regulated by three set dams. By regulating the number of sets used, ie concrete beams, it was possible to increase or decrease the flow of water in the dam.  
A sewer was built through the ridge and under the road, which was planned to consist of three concrete pipes about a meter in diameter. A large flooding area would have been achieved by lowering the water for seven days. In that case, the surface of Lake Suur-Urpalanjärvi would have risen by about half a meter. The surface of Lake Kivijärvi would have decreased by a few tens of cents. 

For the first time, the use of Kivijärvi water in the flooding of the southern area was proposed to be used already during the extraordinary exercises. The construction of the actual flooding system took place during the peace period and the dam was used in the summer of 1944. 

The surface of Lake Kivijärvi was lowered in the 1960s and the dam is now on dry land in the area between the lake and the road. 

The Kivijärvi dam is located in a narrow area between Itsenäisyydentie road and Lake Kivijärvi. There is no parking at the dam, it is easiest to get there on foot from either Kahvi-Pakari or Hotelli Salpa. 

Lusikkovuoren luola

Lusikkovuoren luola Suo-Anttilan kylässä on suurin Salpalinjan luolista. Taistelulinjan takana sijaitseva luola oli tarkoitettu johtamis-, joukkosidonta-, sekä varastotilaksi sekä reservin majoitustilaksi. Luolassa on kolme sisäänkäyntiaukkoa. Luolan pituus on sata metriä ja leveys 8–11 metriä. Sisätiloihin oli tarkoitus rakentaa katetut parakit ja osa ehdittiin toteuttaakin.

Lusikkovuoren luolassa on pidetty konsertteja ja yleisötilaisuuksia. Se on myös yksi elämysmatkailijoiden käyntikohde. Talvisin luolassa on luonnon järjestämä taidenäyttely, kun lattiasta kasvaa jopa metrinkin korkuisia jääpuikkoja. Luola sopii hyvin myös esimerkiksi erilaisten juhlien tai virkistäytymispäivien pitopaikaksi.

Luola on avoinna tilauksesta. Tiedustelut Hilkka Suoanttila puh. 040 565 4462.

Taavetin linnoitus

• Paikka maastokartalla/The place on a terrain map
• Google maps ajo-ohjeet/Google maps driving directions

In English below.

Taavetin linnoitus on 1700-luvun loppupuolen bastionilinnoitus ja se edustaa varhaisinta vaihetta Luumäen linnoittamisessa. Taavetin linnoituksen rakentaminen aloitettiin 1770-luvulla. Neljän tien risteyksessä oleva Marttilan kylä katsottiin strategisesti tärkeäksi paikaksi linnoittaa. Täällä kohtasivat Hämeenlinnasta Viipurin johtava Ylinen Viipurintie sekä Haminasta sisämaahan johtava tie. Linnoitus rakentamisesta päätettiin pyhimys David Tessalonikalaisen muistopäivänä ja se nimettiin hänen mukaansa. 

Ensin aloitettiin ulomman linnoituksen rakentaminen, sen koko oli noin 800 x 650 metriä. Sitä ei ehditty saada täysin valmiiksi. Linnoituksen toinen rakennusvaihe tapahtui 1790-luvulla, kun kenraali Suvorovin toimesta rakennettiin Pietaria turvaavat linnoitusketjut. Taavetti muodosti Haminan ja Lappeenrannan kanssa keskimmäisen puolustuslinjan. Toisessa vaiheessa rakennettiin varsinainen sisälinnoitus ja vahvistettiin ulompaa linnoitusta. Alueelle rakentui pieni linnoituskaupunki, jossa oli kymmeniä puu- ja kivirakennuksia ja sinne majoittui tuhansia sotilaita. Heitä varten rakennettiin myös oma ortodoksinen kirkko, ensin puinen ja myöhemmin tiilinen. Kirkon kivijalasta on osa jäljellä kunnantalon pääoven tuntumassa. Linnoituksen toiminta-aika jäi lyhyeksi ja se lakkautettiin heti Suomen sodan jälkeen vuonna 1809.

Idempänä noin 10 km päässä Itsenäisyydentien varrella on Kairlammen läheisyydessä maastossa 1700-luvun vartiolinnakkeen jäänteitä. Linnake on rakennettu tien molemmin puolin mäen rinteeseen ja rintama suunta on ollut länteen päin. Tien eteläpuolella on maastossa edelleen havaittavissa kaivantoja. Linnake on mahdollisesti tehty Taavetin linnoituksen rakentamista yhteydessä tai aiemmin. Kivijärven eteläpuolinen tieyhteys koettiin jo silloin tarpeelliseksi linnoittaa.

Linnoitus eli hiljaiseloa, kunnes 1890-luvulla sen alueella harjoitteli kesäisin Mikkelin tarkka-ampujapataljoonaan kuuluva reservikomppania. Sitä varten linnoitusalueen sisälle rakennettiin ampumarata ja useita rakennuksia, joista jäljellä ovat punainen tupa sisäänkäynnin vieressä ja museorakennus sisälinnoituksen itäpuolella. Luumäen kunta osti linnoitusalueen rakennuksineen vuonna 1922 valtiolta ja Taavetin taajama on rakentunut osin sen sisälle. Linnoitusta alettiin kartoittaa pikku hiljaa 1960-luvun lopulta lähtien ja ensimmäisiä restaurointitöitä tehtiin 1980-luvulla. Kokonaisuudessaan ulko- ja sisälinnoitus inventointiin vasta 2000-luvun alussa. Sisälinnoitusta ja pohjoislaidan bastioneja on restauroitu Museoviraston toimesta.

Linnoitukseen voi tutustua omatoimisesti joko opastustaulujen viitoittamalla kierroksella, frisbeegolf-rataa kiertäen tai vaikka viettämällä eväshetken. Myös pururata kiertää linnoituksen kautta. Kesäisin linnoituksessa järjestetään tapahtumia ja lauluiltoja. Tunnetuimmat tapahtumat ovat  Vallijamit ja Marttilan kylän markkinat. Kesäisin on lisäksi opastuskierroksia. Linnoituksen vieressä on linnoitus- ja kotiseutumuseo, punainen tupa ja kunnantalo sekä muistomerkkejä.

Taavetin linnoitukseen on opastus VT6:lta ja Hamina-Savitaipale-tieltä. Pysäköinti ja käynti sisälinnoitukseen on kunnantalon länsipuolelta.

Lisätietoja museosta ks. linnoitus- ja kotiseutumuseo

Lisätietoja kenraali Suvorovista löytyy mm. Etelä-Karjalan museon Suvorov-verkkonäyttelystä.

Taavetti fortress

The fortress in the centre of Taavetti is part of the chain of fortresses built during the period of Russian rule in the late 18th century to protect St. Petersburg. The village of Marttila, at the intersection of four roads, was considered a strategically important place to fortify. Here, the Ylinen Viipurintie road leading from Vyborg to Hämeenlinna and the road leading inland from Hamina intersected. The construction of the fortress was decided on the Day of Remembrance of Saint David of Thessalonica and was named after him. 

First, construction began on the outer fortress, which was about 800 x 650 meters in size. It was not fully completed. The second phase of the fortification took place in the 1790s, when General Suvorov built the fortification chains that secured St. Petersburg. Taavetti formed the middle line of defense with Hamina and Lappeenranta. In the second phase of construction, the actual inner fortress was built and the outer fortress was strengthened.Taavetti formed the middle line of defense with Hamina and Lappeenranta. In the second phase of construction, the actual inner fortress was built and the outer fortress was strengthened. A small fortified town was built in the area, with dozens of wooden and stone buildings and housing thousands of soldiers. A separate Orthodox church was built for them, first wooden and later brick. Part of the stone footing of the church remains near the main door of the town hall. The period of operation of the fortress was short and it was abolished immediately after the Finnish war in 1809.  

To the east, about 10 kilometers along the Itsenäisyydentie road, there are remnants of an 18th-century watchtower in the terrain near Kairlampi. The fort has been built on both sides of the road on a hillside and the front has been facing west. Trenches are still visible in the terrain to the south of the road. The fort may have been made in connection with the construction of the Taavetti fortress or earlier. The road connection to the south of Kivijärvi was already considered necessary to fortify. 

The fortress lived a quiet life until, in the 1890s, a reserve company belonging to the Mikkeli sniper battalion practiced in its territory during the summer. To that end, a shooting range and several buildings were built inside the fortress area, the remaining of which is a red hut next to the entrance and a museum building to the east of the inner fortress. The municipality of Luumäki bought the fortress area and its buildings from the state in 1922, and the built-up area of Taavetti has been built partly inside it. Exploration of the fortress began in the late 1960s and the first restoration work was done in the 1980s. In its entirety, the outer and inner fortifications were not inventoried until the early 2000s. The inner fortress and the bastions on the north side have been restored by the National Board of Antiquities.  

You can explore the fortress on your own, either by following the signposts, touring the frisbee golf course, or even having a picnic. During the summer, the fortress hosts guided tours. The jogging track also goes through the fortress. During the summer, the fortress hosts events and singing evenings. The most famous events are the music event Vallijamit and the Marttila village market. 

There is a guide to the Taavetti fortress from Highway 6 and the Hamina-Savitaipale Road. Parking and the entrance to the inner fortress is on the west side of the town hall. 

For more information about the museum, see Fortress and Homeland Museum.

More information about General Suvorov can be found, for example, in the Suvorov online exhibition of the Museum of South Karelia (in Finnish).