Kalliomaalaukset

Suomen kalliomaalaukset liittyvät kivikautiseen pyyntikulttuuriin. Osa maalauksista on ajoitettu vuosien 3500 eKr. ja 500 jKr. väliseen aikaan. Kalliomaalaukset sijaitsevat tavallisesti veden äärellä kalliossa, joka on usein sisäänpäin kaartuva.


Maalaukset on tehty punamullalla ja kooltaan ne ovat useimmiten pieniä. Maalausten säilymistä nykypäivään on edistänyt sisäänpäin kaartuvan kallion suojaava vaikutus ja kuvan päälle vähitellen muodostunut piioksidikerros, joka on estänyt rapauttavan kasvillisuuden leviämisen kuvan päälle.

Ihmiset, jotka maalasivat kuvat kallioon, elivät pyyntikulttuurissa. Luonnon ehdoilla eläminen, ympäristön tuntemus ja muutosten ennakointi oli välttämätöntä. Metsästäjät elivät pienissä ryhmissä, joiden menestyksestä elossa pysyminen riippui. Jokapäiväiseen elämään liittyvät tapahtumat ja mielikuvat hallitsivat ajatusmaailmaa. Nämä hahmottuivat kuviksi kallioon: omaksuttua tietoa haluttiin siirtää tiedoksi tuleville sukupolville. Maalausten sisällön lukemiseen ei kielitaitomme riitä, eikä meillä ole keinoa havainnoida tarkasti muinaisten esi-isiemme ajatusmaailmaa. Siksi kuvien tarkoituksen tulkintakin jää teoria-asteelle.

Luumäeltä kalliomaalauksia on löydetty kymmenen, eli enemmän kuin minkään muun kunnan alueelta. Tämä heijastaa paikkakunnan laajaa kivikautista asutusta, josta on saatu viime vuosina runsaasti tietoja arkeologian harrastajien uraauurtavan toiminnan ansiosta. Parhaiten tutustut kalliomaalausten kuvamaailmaan ja pitäjän esihistoriaan linnoitus- ja kotiseutumuseossa, jonne on koottu aiheesta näyttely. Kalliomaalaukset luonnossa ovat hankalakulkuisissa paikoissa ja usein vaikeasti hahmotettavissa, ellei aiempaa kokemusta ole.