Luumäen historiaa

Luumäellä on pitkä asutushistoria. Ensimmäiset ihmiset saapuivat tänne melko pian jääkauden jälkeen. Kyseessä olivat metsästäjäryhmät, jotka seurailivat peuralaumojen liikkeitä. Myöhemmällä kivikaudella asutus oli jo laajempaa, mistä todistavat lukuisat löydökset ja arkeologisilla kaivauksilla esille saatu aineisto. Metallikautisia löytöjä on vähemmän, mutta näidenkin perusteella voi todeta asutuksen jatkuneen.

Vuonna 1642 Luumäestä tuli itsenäinen seurakunta. Aiemmin se oli kuulunut Lappeen seurakuntaan Selänalan neljänneskuntana. Tuolloin talonpoikaiskulttuuri oli vakiintunut ja ulkoiset vaikutteet eivät sitä helposti muuttaneet. Elämä pysyi vuosisatoja samankaltaisena lukuun ottamatta toistuvia sotia ja katovuosien sekä epidemioiden tuomia vastoinkäymisiä. Taavetin linnoitus ehti lyhyenä toiminta-aikanaan jättää lukuisia jälkiä paikkakunnan elämään.

1800-luvulla toteutui kunnallinen itsehallinto ja kansakoululaitoksen toiminta käynnistyi. Alkava teollistuminen näkyi jo vuosisadan loppupuolella paikkakunnalla. Seuraavalla vuosisadalla kehitys jatkui. Sodat jarruttivat kehitystä täällä niin kuin muuallakin. Talvi- ja jatkosodan taistelualueeksi Luumäki ei joutunut. Tuolloin rakennettu Salpalinja on edelleen vaikuttava muistomerkki ajan puolustustahdosta. Luumäellä on linnoitteita 1700-luvulta sekä ensimmäisen ja toisen maailmansodan ajoilta. Mikään linnoitteista ei ole joutunut taistelutoimien kohteeksi.Sotien vaikutuksesta ja kosketuksista Luumäkeen ja luumäkeläisiin voit lukea lisää pääkirjaston kokoelmista. Sotahistoriaa Luumäeltä -kirjaluettelo löytyy liitteenä kirjaston sivulta.

Luumäki ei jäänyt syrjään 1960-luvun elinkeinomurroksesta. Tuolloin tapahtui suuri maaltamuutto. Maataloudesta siirryttiin teollisuus- ja palveluelinkeinoihin, mikä merkitsi muuttoa kaupunkeihin tai suuriin taajamiin. Pitäjän väkiluku väheni merkittävästi noina vuosina.

Paikkakunnan voimakkaampi teollistuminen alkoi 1970-luvulla ja palvelusektori alkoi kasvaa samalla.